eVOKES Database

Nivelvaiheen nuoret ja yhteistyö

Jaana Hämäläinen-Luukkainen

2004

Nivelvaiheen nuoret ja yhteistyö. Opinto-ohjaajien ja laaja-alaisten erityisopettajien näkemyksiä peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa. Jyväskylän kaupungin opetusviraston julkaisusarja A 11:2004.

 

 

Jyväskylän kaupunki

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella Jyväskylän sekä Jyväskylän maalaiskunnan nuorten siirtymää peruskoulusta toiselle asteelle. Huomion keskipisteessä oli nivelvaiheessa ongelmia kohtaavien nuorten kuvaaminen, ongelmien ja syiden hahmottaminen sekä toiselle asteelle siirtymisessä käytettyjen tukitoimien ja yhteistyösuhteiden kartoittaminen. Tutkimusaineisto ja käytetty asiantuntijanäkökulma saatiin haastattelemalla keväällä 2004 kolmeatoista Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yläasteen opinto-ohjaajaa sekä viittä laaja-alaista erityisopettajaa. Selkeimpinä ongelmien merkkeinä pidettiin poissaoloja, alhaista koulumenestystä ja häiriköimistä. Erityistä huolta kannettiin hiljaisista, vetäytyvistä ja masentuneista nuorista, nuorista jotka jäävät muita helpommin ”näkymättömyyttään ja kuulumattomuuttaan” huomion ulkopuolelle. Keskeiseen asemaan nivelvaiheessa nousi puutteellinen motivaatio koulutyöskentelyyn ja tulevaisuuden suunnitteluun, epärealistiset suunnitelmat jatko-opinnoista sekä varasuunnitelmien puute.
Nivelvaiheen ongelmat eivät ala yllättäen, vaan merkkejä on havaittavissa huomattavasti aikaisemmin. Nuorten kehitysprosessit nähtiin yksilöllisinä. Osalle uravalinnat ovat liian aikaisia, jolloin riski vääristä ja pakkovalinnoista kasvaa. Ensiarvoisen tärkeänä pidettiin nuoren koulumotivaation ja itsetunnon kasvattamista. Keskeiseksi nostettiin myös nuorelle annettu tuki ja turvallisuus, jotka muodostuvat esimerkiksi selkeistä rajoista ja vapaudenraameista niin kotona kuin koulussa. Varhaista puuttumista pienimpiinkin ongelmiin korostettiin. Koulukuraattorien ja erityisopetuksen tarjontaa pidettiin tärkeänä, vaikkakin nykyisellään riittämättömänä. Yhteistyö peruskoulun ja toisen asteen välillä koettiin hyvin erilaisena niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Yhteistyökumppaneina oppilaiden vanhemmat nähtiin tiedonhaluisina ja vaativina, yhteyttä haluttaisiin pitää pienemmistäkin asioista. Tutkimuksen tulokset antoivat uskoa sujuvien siirtymävaiheiden turvaamiseen. Tulokset herättivät myös kysymyksen siitä, kenen ”huolen” piiriin väliinputoaja nuoret kuuluvat?